Luin yks päivä Hesarin kolumnin "kun ei nuku, tulee hulluksi".( http://www.hs.fi/sunnuntai/Kun+ei+nuku+tulee+hulluksi/a1360987704174. ) Täytyy sanoa, että kyseiseen tekstiin on älyttömän helppoa samaistua.

En ole nukkunut kunnon yöunia (edes 5h putkeen) aikoihin, alka pikkuhiljaa näkyä ja tuntua. Hermot menee pienemmästäkin asiasta, ajatuksiin vaeltaa yhtä useammin ajatus siitä, että kunpa en olisi koskaan tehnyt koko lasta. Mitä onnellista tässä on?

Olen alkanut käymään taas kuntosalilla, jotta jaksaisin valvoa. Että olisi edes yksi syy poistua täältä kotoa hetkeksi, saada hengähtää ja tuntea itsensä ihmiseksi. Juokseminen antaa voimaa, hyvä musiikki korvilla ja hiki valuu. Toki urheileminen vie voimia fyysisesti ja tarvitsisi unta entistä enemmän, mutta henkisenhyvinvoinnin kannalta on äärettömän hyväksi saada hikoilla.

Parisuhde on ollut hyvällä mallilla, väsymyksestä huolimatta. Nostan meille hattua, jos selviämme tästä koitoksesta. Tässä tosiaan tavitaan hermoja ja ymmärrystä. Joskus tiuskitaan toisillemme, koirille, huonekaluille..kun väsyttää ja pitäis vaan jaksaa. Lapsi saa kyllä varmasti osansa, hänhän kyllä huomaa mielialan vaikka kuinka yrittäisi hyssytellä ja osoittaa, että lapsi hyväksytään sellaisena kuin hän on, kiukkuisena, iloisena jne.

Minusta tuntuu tänään siltä, että olen maailman surkein äiti. Kun aina hoetaan kuinka helppo ja kiltti lapsi meillä on.. ollos hyvä vaan ja tulkaa yöllä tänne sitten katsomaan tätä ihanaa ja kilttiä lasta. JUMALAUTA! Minä en kertakaikkiaan ole mikään SuperÄiti joka jaksaa kuukausi tolkulla herätä tunnin, joskus jopa 15min välein.. että näin.

Vielä ei ole ainakaan tullut ajatuksiin satuttaa lastani, eli ei hätää. Mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin niitä vanhempia joilla järki skrakaa kun lapsi huutaa muutaman kuukauden putkeen, tai ei nuku öisin.. sitä en vaan ymmärrä miksi ihmiset ei puhu ääneen? Miksi pitää valehdella kuinka elämän paras asia on lapset? Kyllä mie olin ainakin onnellisempi silloin kun sain nukkua ja käydä paskalla sillon ku halusin ja ihan rauhassa.

Näillä mennään.